sprok
sagnorð sprok-setja með þolfalli gamalt
vera með aðfinnslur (við e-n)
Beyging
‑setti ‑sett beygist eins og setja
framsöguhátturviðtengingarháttur
nútíðþátíðnútíðþátíð
égsprokset sproksetti égsproksetji sproksetti
þúsproksetur sproksettir þúsproksetjir sproksettir
húnsproksetur sproksetti húnsproksetji sproksetti
viðsproksetjum sproksettum viðsproksetjum sproksettum
þiðsproksetjið sproksettuð þiðsproksetjið sproksettuð
þausproksetja sproksettu þausproksetji sproksettu
| nafnháttur | sprok |
|---|---|
| sagnbót | sprok |
| boðháttur eintölu | sprok |
| boðháttur fleirtölu | sprok |
| stýfður boðháttur | sprok |
| lýsingarháttur nútíðar | sprok |
kk.kvk.hk.
nf.sproksettur sproksett sproksett
þf.sproksettan sproksetta sproksett
þgf.sproksettum sproksettri sproksettu
ef.sproksetts sproksettrar sproksetts
nf.sproksettir sproksettar sproksett
þf.sproksetta sproksettar sproksett
þgf.sproksettum
ef.sproksettra
framsöguhátturviðtengingarháttur
nútíðþátíðnútíðþátíð
þúsprokseturðu sproksettirðu þúsproksetjirðu sproksettirðu
þiðsproksetjiði sproksettuði þiðsproksetjiði sproksettuði